Bimpo
Pepponen
(18.7.1993-19.7.2004)
Pepponen oli hassu höppänä, mutta silti viisas koira. Kärsivällisenä kesti meidän lapsien leikit, mm. lukuisat naamiaiset missä Pepponen puettiin milloin nahkatakkiin ja aurinkolaseihin, ja milloin poolopaitaan. Pepponen rakasti kaikkia ihmisiä ja eläimiä, oli kiltti kuin mikä.
Pepponen oppi helposti talon tavoille, mitkä siihen aikaan olivat
tiukemmat kuin nykyään, sohvalle ei tultu ja keittiöstä lähdettiin pois kun ihmiset söi. Vaikka Pepponen oli toisaalta kiltti ja kuuliainen, niin sillä oli myös ilkikurinen puolensa. Päästyään irti se ei tullut kutsusta luokse, vaan se piti huijata takaisin kiinni, koska juosten sitä ei saanut kiinni. Se oli Pepposelle hauska leikki, kuin hippaa. Noutajana Pepponen rakasti tavaroiden noutamista, itselleen. Vasta kahdeksan vuotiaana sain sen opetettua tuomaan heittämäni esineen minulle, ainakin silloin tällöin. Hassu koira.
Uimista Pepponen rakasti yli kaiken, eikä koskaan saanut siitä tarpeekseen. Kotiin lähdön aikaan se oli pakko lähestulkoon raahata vedestä pois, ja pitää pannasta tiukasti kiinni ettei se ryntää takaisin veteen. Pepposen bravuuri oli kivien sukeltaminen pohjasta. Välillä se pysytteli veden alla pelottavan pitkän ajan, pinnalle se ei tullut ilman kiveä suussa. Kivi kannettiin arvokkaasti rantaan, rynnättiin takaisin veteen ja eikun uudestaan uppeluksiin.
Koiratietoutta oli vähemmän 20-vuotta sitten, ja se oli huonommin saatavilla kuin nykyään, joten teimme paljon virheitä Pepposen kanssa. Koira oli onneksi anteeksiantava erheillemme, mutta itse en anna itselleni anteeksi yhtä, minkä vuoksi Pepponen kuoli aivan liian varhain. Me emme osanneet olla tarpeeksi tarkkoja ylipainon suhteen. Pepposella oli hyvä ruokahalu, ja kastroituna uroksena se oli vielä herkkä lihoamaan. Pepposella oli hyvin paksu turkki ja me emme punninneet sitä tarpeeksi usein, emmekä osanneet arvioida painoa kylkiluita tunnustellen. Tämän seurauksena Pepponen pääsi monta kertaa elämänsä aikana turpoamaan yli 40 kiloiseksi, mikä tuon kokoisella koiralla tarkoittaa yli 10 kilon ylipainoa. Jojoileva paino yhdistettynä valmiiksi lievään lonkkadysplasiaan teki sen, että nivelrikko alkoi vanhemmiten vaivaamaan pahasti. Lopulta kipulääke ei enää auttanut ylläpitoannoksella, ja suurempi annos olisi johtanut sisäiseen verenvuotoon, joten meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin antaa uskollisen ystävämme nukkua pois.
Ikävä on vieläkin sanoinkuvaamaton.